Kilpatanssi kaikkien huvina

Oheisen tekstin kirjoittalin keväällä kisojemme ja Tähtitanssi -kurssien markkinoinniksi. Tästä meni syksyllä julkaisuun lyhennetty versio (hyvästä syystä lyhennetty...), mutta tässä nyt alkuperäinen kevään teksti, kirjoitettu noin maaliskuun loppupuolella 2008.

Kilpatanssi kaikkien huvina

MTV3-kanavan suosittu ”Tanssii tähtien kanssa” –ohjelma on taas tuonut kilpatanssin olohuoneisiin ihailtavaksi. Tähtien ja heidän valmentajiensa näytöksiä katsellessa voi monelle katsojalle tulla mieleen, että kyse on vain näytösesityksistä, ei varsinaisesta paritanssista. Loisteliaiden pukujen ja häikäisevien tanssisuoritusten taakse kätkeytyy kuitenkin pitkän historian omaava urheilulaji, jonka juuret ovat vahvasti kiinni perinteisessä paritanssissa.

Kymmenen erilaista tanssia
Suomessa tanssittavan ns. kansainvälisen luokituksen mukaan kilpatanssilajeja on kaksi: vakio- ja latinalaistanssit. Molempiin kuuluu viisi tanssia. Vakioissa tanssit ovat tanssijärjestyksessä hidas valssi, tango, wieninvalssi, foxtrot sekä quickstep. Latinalaistanssit ovat samba, cha-cha, rumba, paso doble ja jive.

Kilpatanssien nimet eroavat osittain Suomessa lavoilla käytetyistä nimistä niiden kansainvälisen luokituksen sekä tarkan rytmityksen johdosta. Foxtrotilla esimerkiksi tarkoitetaan nelijakoista, 30 tahtia minuutissa soitettavaa musiikkia, kun taas quickstepin nopeus on 50 tahtia minuutissa. Ns. lavafoxit ovatkin nopeudeltaan varsin lähellä quicksteppiä ja niitä usein tanssitaankin samankaltaisilla kuvioilla. Kilpasamba soi 50 tahdin minuuttinopeudella, mikä on hitaampi kuin monien suomalaisten sambojen rytmi. Jivellä tarkoitetaan tarkasti 44 tahtia minuutissa soivaa back beat –musiikkia, eikä minkä tahansa nopeuksista kappaletta, jota voidaan tanssia fuskuna, boogie-woogiena tai vaikka rock’n’rollina.

Kilpatansseissa käytetty standardoitu rytmi mahdollistaa juuri kyseistä rytmiä parhaiten esittelevien koreografioiden rakentamiseen. Jos esimerkiksi rumban rytmi vaihtelisi kilpailuissa paljon, olisi siihen vaikeampaa löytää näyttäviä taivutuksia ja antaa aikaa tanssijoiden välisille kosiomenoille, jotka ovat tämän tanssin suola. Vaihtelevilla rytmeillä tanssittaessa jouduttaisiin keskittymään mahdollisimman varmatoimisiin kuvioihin, ja tanssija-koreografi-tuomari Jorma Uotisen usein mainitsema riskinotto jäisi vähemmälle.

Kymmenen erilaisen rytmin ilmentäminen omalla keholla onkin kilpatanssin tärkeimpiä hienouksia – joku voi olla loistava hitaissa ja venyvissä tansseissa, kuten valssissa ja foxtrotissa, mutta kohdata jatkuvia ongelmia jiven ja samban kaltaisissa ponnahtelevammissa tansseissa. Vaikka olisi miten hyvä muissa lajeissa, paso doblen näyttävät poseeraukset ja härkätaistelijamainen itsevarmuus voivat antaa vuosiksi harjoiteltavaa.

Kilpailut ovat kilpatanssin sydän
Suurin ero kilpa- ja harrastetanssissa on kilpailut. Kilpatanssija harjoittelee tanssimista muiden edessä tavoitteenaan saada kaikki katsojat ihailemaan itseään. Juuri tästä syystä tanssipuvuilla, kampauksilla ja meikeillä pyritään tanssisuorituksia tukevaan näyttävyyteen. Kilpailuiden takana on kuitenkin näkymätön osa, kilpailujärjestelmä, joka on rakennettu antamaan kaikille osallistujille mahdollisuus taitojensa esittelemiseen.

Suomessa kilpaillaan viidellä eri taitotasolla E:stä A:han yhdeksässä ikäluokassa. Kilpailut on jaettu näin moneen luokkaan, jotta kaikilla olisi mahdollisuus kilpailla suhteellisen lähellä omaa tanssitaustaansa vastaavien parien kanssa. Jos esimerkiksi vasta tanssin aloittanut 50-vuotias pari joutuisi ensimmäisissä kilpailuissaan aloittamaan yleisen sarjan (19-35 –vuotiaiden) suomen mestareiden vierestä, voisi tanssijoiden usko omiin mahdollisuuksiin kärsiä nopeasti. Lisäksi alemmilla taitotasoilla tanssitaan vain osaa tansseista – E:ssä esimerkiksi ei vielä tanssita rumbaa, paso doblea, foxtrotia eikä wieninvalssia.

Kulloisenkin taitotason määrittelevät tanssijoiden kilpailuissa keräämät pisteet. Osallistumisesta kisaan saa aina yhden pisteen ja mitä paremmin menestyy, sitä enemmän pisteitä pari kerää. Saavutettuaan 50 pistettä pari nousee seuraavaan luokkaan ja pisteiden kerääminen alkaa taas alusta. A-luokkaan noustakseen tanssiparin on siis pitänyt kerätä 200 pistettä, mikä tarkoittaa käytännössä 4-10 vuoden kilpauraa. Ylemmillä tasoilla kilpailuihin tulevat lisäksi mukaan kansainväliset Grand Prix –kilpailut sekä Suomessa että ulkomailla, kuuluisimpana Englannissa järjestettävät Blackpoolin tanssikisat.

Taitotasoja käytetään myös ns. sallittujen kuvioiden määrittelemiseksi. Ylimmillä tasoilla kilpatanssijat saavat tanssia hyvinkin vapaasti näyttäviä kuvioita, mutta E-C –luokissa tanssiparien on rakennettava koreografiansa märitellyistä vuoroista. Tällä tuetaan sitä, että tanssiuransa alkutaipaleella olevat parit keskittyvät perusasioiden, kuten rytmin, askeltekniikan ja vartalon linjojen hallintaan. Kun perustat on saatu kuntoon, voidaan siirtyä näyttävämpiin koreografioihin.

Tanssii tähtien kanssa –ohjelman tanssijatuomarit puuttuvat usein pieniin, näyttävien nostojen ja poseerausten alle jäävin yksityiskohtiin. He puhuvat rytmistä, jalkatekniikasta, painopisteestä ja vartalon linjoista. Nämä ovat kuitenkin kilpatanssin tärkeimmät arvosteluperusteet. Vasta kun perusasiat ovat kunnossa, voivat tuomarit alkaa kiinnittää huomiota tanssin luonteeseen tai koreografiaan. Hienoksi rakennettu esitys onkin usein jäykempi kuin vaatimattomammista aineksista tehty, jos perustekniikka ei tue sen liikettä. Jos tanssiesitys näyttää mielestäsi väkinäiseltä, kannattaa katsoa hetki tanssijan jalkoja ja miettiä, löytyisikö syy sieltä.

Kilpatanssi Hyvinkäällä
Suomessa on SLU:n tutkimuksen mukaan tanssin harrastajia noin 83 000, joista aktiivisia kilpatanssipareja hieman yli tuhat. Hyvinkää on erittäin hyvin edustettuna Suomen tanssikartalla. Tanssiurheiluseura Parketti on yhdeksänneksi suurin kilpatanssiseura 29:llä kilpatanssiparilla. Hyvinkään asukaslukuun suhteutettuna Parketti lieneekin kaikkein suurimpia kilpatanssiseuroja Suomessa.

Parketin menestynein pari on Jorma ja Marjut Yksjärvi, jotka ovat saavuttaneen kaksi vuosikymmentä kestäneellä kilpatanssiurallaan neljä suomen mestaruutta, 12 hopeaa ja kolme pronssia seniori 1 –ikäsarjassa. Yksjärvet ovat ikäryhmänsä vakiotanssi-rankingissa kotimaassa toisia tamperelaisten Juha ja Päivi Raution jälkeen ja sijalla 38 kansainvälisessä vertailussa. Jorma ja Marjut ovat tuttu näky Parketin avoimilla harjoitusvuoroilla harjoittelemassa itse sekä auttamassa kokemattomampia pareja kehittymään tanssimisessa.

Toinen SM-tasolla menestynyt pari, joka myös tukee Parketin aloittelevampien parien kehittymistä ovat Jarmo ja Marjatta Kouhia. He ovat erikoistuneet latinalaistansseihin ja voittaneet vuonna 2007 SM-pronssia seniori 1 –sarjassa. Jarmo ja Marjatta ovat tällä hetkellä Suomen rankingissä sijalla 4 ja kansainvälisessä vertailussa sijalla 87. Kouhioiden nousu tanssihuipulle on ollut erittäin nopeaa – ensimmäiset kisansa he tanssivat vuonna 2003. Jarmon ja Marjatan kehittymistä on tukenut aktiivinen lavatanssitausta.

Minäkö kilpailemaan?
Tanssiminen on 2000-luvulla ollut nopeimmin kasvavia liikuntamuotoja. Tämä on helppo ymmärtää, kun on edes kerran päässyt nauttimaan hyvästä musiikista toisen ihmisen sylissä keinuen. Kilpatanssissa ei periaatteessa ole kyse mistään muusta kuin halusta kehittää itseään jatkuvasti paremmaksi kauniin musiikin tahtiin liikkumisessa. Tästä syystä kilpatanssi sopii harrastuksena aivan kaikille – omaa taito- ja ikätasoa vastaava luokka löytyy aina.

Mitä vahvempi tanssitausta on vaikkapa lavoilta, bailatinosta tai muusta rytmiliikunnasta, sitä helpompi kilpatanssiminen on aloittaa. Aiempi tanssikokemus ei kuitenkaan ole välttämättömyys. Parketissakin on useita pareja, jotka eivät olleet käytännössä koskaan tanssineet ennen kilpatanssin aloittamista. Tärkein varuste onkin utelias ja innokas mieli, sekä halua nauttia harjoittelusta.